Ystäväni Leena kyseli Hilma-koiralleen mattoa uudelle harmaalle sohvalle. Hilma kun valtaa aina paraatipaikan sohvalta, myös siltä uudelta. En ehtinyt sohvaa katsomaan, mutta harmaa sen piti olla, joten päädyin kutomaan erilaisista harmaista kuteista Taito 3/2015 lehdessä olleen Sataraita mallin mukaisen maton. Vähän sai soveltaa värien ja raitojen pituuksien kanssa, kun selvästi mallissa oli oletettu käytettävän tasalaatuista, kapeampaa ostokudetta. Mallissa osa raidoista oli 3 kerrosta, mutta käytönnössä paksummilla kuteilla kolme kerrosta oli jo 1,5 cm raita. Värjäsin vähän vanhoja lakanoita pesukoneessa. Yhdessä lakanassa oli kukkakuvioita vihertävin lehdin ja harmaa väri ei millään peittänyt kaikkia värejä. Näyttää vähän paistavan vihreä läpi matossa, mutta ehkä se ei haittaa mitään.

Se Hilma-koira on muuten aika veijari. Kaivoin esiin Leenan kirjoituksen Hilmasta:

Tänään leivoimme joulua ajatellen. Sitä ennen kauppaan. Kuorimme perunat ja pilkoimme palvikinkunpalaset valmiiksi; nälkäisenä työ ei suju. Juha katsoi mua ja mä sitä - missä pilkotut kinkut. Ei jääkaapissa, ei pöydillä, tasoilla. Pientä harmistumista ja syyttelyäkin. Kunnes Hilma-koira maha turvonneena, täysin väsyneenä ilmestyy näkyviin, oksensi ja joi 2 astiallista vettä. Kadonneen palvikinkun arvoitus ratkesi, mutta entä toinen kaukosäädin?

Kuullosti ihan Hilman-päiviltä. Piti oikein käydä googlaamassa mitkä ne Hilmanpäivät oikein ovat: Agapetuksen romaani Hilman päivät on tehty myös elokuvaksi Matti Kassilan ohjaamana.

No Tässä on kohta Hilmalle lähes 3 metriä mattoa. Voi Leena sitten pestä mattoa kesällä, jos Hilmalle tulee lisää vanhinkoja. Vielä yksi matto ennen kuin tämän saa pois pois puista.