On jo pitemmän aikaa tehnyt mieli kutoa eteiseen kolmas kiikkalainen matto samalla mallilla. Kaivoin esiin vanhan raitamallipahvin ja totesin, että ei taida minulla olla tarpeeksi tämänvärisiä kuteita. Olen jo silpunnut suurimman osan joutilaista vaatteistani ja yritin pitää sakset kurissa etten olisi siirtynyt käyttövaatteiden puolelle.

Päätin kokeilla löytyisikö ihmisten nurkista ylimääräisiä rätteijä ja lumppuja minulle kuteiksi. Laitoin siis ilmoituksen paikallisen nettikirpparin. Vastauksia tuli kymmenkunta ja aloin ajella ympäri lähitienoota vaatteita ja lakanoita poimien. Yksi varsinainen löytö oli vanhan käsityöihmisen jäämistö. Täti oli tallettanut kaikenlaisia kankaanpaloja ja vaatteita (taisi olla osa 70-luvulta). Sain kaksi jättisäkkiä kankaita, jotka lajittelin ensin värin mukaan. Kaikkein pienimmät tilkut heitin kyllä pois, mutta loput punaruskeat kankaat laitoin pyykkikoneeseen 60 asteen pidennettyyn ohjelmaan.

Muutama ilta siinä meni television vieressä ja sakset suhisivat. Lopulta kerällä oli tarvittava määrä kuteita (ja vähän ylikin).

Loimen leveys oli 90 cm, joten laskin kudepätkien mitaksi 170*1,2 eli noin Tein yhdestä kuteenpätkästä mittanauhan, joka mallasi puolikasta tarvittavasta kuteen pituudesat. Sen avulla oli helppo heilauttaa tarvittavan pituiset pätkät kudetta ja saksia kuteet poikkin (vinoon jo valmiiksi). Joskus olen kiertänyt kudetta tuolien selkänojien ympäri, mutta sitten ongelmana on ollut saada katkaistua kuteet (tai suoraanhan he saa poikki varsin helposti, mutta jokainen kuteen pää piti kuitenkin leikata vinoon jälkikäteen). Pätkiä ripottelin sitten tuolin selkänojille ja kerin kaksi isoa kerää aina yhtä mallikertaa varten. Puolet keristä kerin päinvastaiseen järjestykseen.

Pääsiäisen alla pääsin viimein kutomaan. Yhden edestakaisen kuvion pituudeksi tuli 60 cm. Kudoin neljä ja puoli kertaa peruskuvion.

Sen jälkeen olikin vuorossa hieman haasteellisempi osuus. Eteisen nurkka on meillä jotan muuta kuin 90 astetta. Yritin tehdä mattoon saman suuntaisen kulman kuin mitä eteisessä on. Neljä kudetta per edestakainen kierros jätin aina kutomatta päävärillä. Aloin kutoa toisesta suunnasta toisella hukkakuteella, että sain pidettyä työn tasaisena. Viimeisten kierrosten osalta jo lopetin siinä vaihessa kun loimia oli jäljellä parikymmentä. En enää viitsinyt jatkaa terävämmäksi nurkaksi. Loppuvaiheessa sai pätkiä kuteita pienemmiksi palasiksi, kun en halunnut raitojen leveyden kasvavan sitä mukaa kun työ kapeni. Ehkä voisi joskus kutoa ihan tarkoituksella maton, jossa kude vaihtuu vinottain.

Matto jäi vielä puihin ja uusi matto on jo kudottu tähän perään. Kävin läpi käsityökeskuksen kirjoja, että olisin löytänyt hyvän tavan päättää loimet. Edelliseen nurkkamattoon ompelin kanttinauhan, mutta taisi olla vähän heikkoa lankaa, kun ei nauha oikein hyvin pysynyt kiinni. Nyt löysin yhdestä kirjasta itämaisen palmikoinnin ohjeen. Sitä ajattelin kokeilla ensin suoraan päähän. Tämä vino reuna on kuitenkin haasteellisempi solmittava.