Joulupukki toi minulle jouluna mummuni vanhat kangaspuut. Kangaspuut olivat olleet palasina yli 30 vuotta anopin suulissa, mutta nyt niille löytyi tilaa hankkimamme mökin parvelta. Saimme puut kasattua heti joululomalla, mutta siihenhän se sitten jäi, kun ei ollut varotettu etukäteen..  Puuvillaniidet olivat sen verran hapertuneet, että ei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa. Loimet olivat olleet käärittynä tukille 30 vuotta ilman mitään päreitä joten vähän arvelutti, että kuinkahan tasaisesti ne olivat ja mahtavatkohan kestää pingottamista.

Kotiin päästyäni tilailin kaikenlaisia tarvikkeita: Nyöripaketin, jossa nyörit valmiiksi pilkottuna ja nailon niisiä. Lisäksi löytyi FB-ryhmästä sukkuloita, pingotin  yms tarvikkeita.

Olen pari vuotta sitten ollut kangaspuukurssilla, jossa käytiin läpi kangaspuiden valmistelu kudontakuntoon. En muista käytiinkö siellä erityisesti läpi pysyväisnyörien laittamista. Minulla oli kotona hankittuna kankaanrakentajan opas ja sitä lueskelin iltaisin ja opettelin, miten homma sujuu teoriassa. Viime viikolla sitten pakkasin matkalaukun täyteen kiikkalaisia kudekeriä ja muita tarvikkeita. Laitoin kuteet varmuuden vuoksi muovipussiin, jos ruumaan mennyt matkalaukku olisi jouduttu avaamaan jostain syystä..

Kangaspuista otin pois rintapuun ja polvipuun, että pääsin riittävän lähelle niisimään. Päädyin laittamaan toimikassidonnan ja palttinan. Sitten oli vuorossa nyöriten laittaminen.  Sormenpäät olivat kipeinä ennen kuin sain sokat kiinnitettyä pitävästi. 

Yritin kokeilla erilaisia asentoja, että olisin päässyt kangaspuiden sisälle kiinnittämään nyörejä polkusimiin, mutta totesin sen olevan toivotonta. Olin ostanut polvisuojat itselleni ja niillä oli kyllä hyvä konttailla (ilman niitä konttailusta ei olisi tullut mitään). Päädyin kuitenkin makaamaan selälläni polkusten alla/vieressä ja kiinnittelin nyörit ja sokat siinä maatessani. Kerrankin sai laitettua polkuset riittävän ylös lyhytjalkaiselle kutojalle. Yleensä joudun koukkailemaan polkusia jonkin verran.

Viimein puut olivat valmiina ja kudonnan saattoi aloittaa. Tai niin siis luulin. Loimivarpa oli kiinni pellavaliinassa vanhoilla pellavanaruilla ja ne alkoivat katkeilla, kun olin kutonut vähän aikaa. Ihmettelin ensi miksi matto alkoi mennä vinoon ennen kuin tajusin nyörien katkenneen. Oli pakko kaivaa esiin pakettinarua, kun ei muutakaan ollut käsillä. Ainakin Viriö aukesi hienosti; siitä olin tyytyväinen, vaikka matto vinossa olikin..

Parvella on huono yleisvalaistus, joten toin mukanani lukulampun. Se antoi riittävän valon ettei tarvinnut ottaa otsalamppua esiin. Mummun penkissä ei ollut ollenkaan poikkipuuta, jossa olen tottunut pitämään toista jalkaa toisen ollessa polkimilla. Laiton poikkipuuhun lautoja ilmastointiteipillä, että sain lepopaikan jaloilleni. Kutoessa kangaspuut ja penkit siirtyivät koko ajan kaidetta vasten ja lopulta olin selkä tukkia vasten ja taas piti siirtää kangaspuita.

Edelleen näyttää matto menevän aika lailla vinoon. Täytyy varmaan purkaa koko matto ja aloittaa sitomalla varppuu ja loimet alusta, kun seuraavan kerran pääsen mökille. Argh.