Vuodatus sivustolla ei ole enää ylläpitoa ja kaikenlaista tietoturvaherjaa tulee tältä sivustolta. Siirryin kirjoittamaan osoitteeseen elinanerikoiset.blogspot.com

Lopetan siis kirjoittelun tänne. Mattoja kudon edelleen ja niitä pudottelen Pinterestiin.

En ole päässyt kutomaan pitkään aikaan, kun lonkan nivelrikko on vaivannut sen verran pahasti. Kutoessa joutuu kurottelemaan aika lailla polkimille eikä paikallaanolo tee muutenkaan hyvää. Nyt ollaan sitten leikkausjonossa. Piti sitten päästä purkamaan luovuuttaan jollain muulla konstilla.

Kävin joku vuosi sitten paikallisen hyväntekeväisyyskirpputorin loppuunmyynnissä. Sieltä löysin harrastelijoiden tekemiä kehystettyjä öljyvärimaalauksia siis sellaisia, joita me itse kukin olemme kansalaisopiston harrastajapiirissä käyneet maalaamassa. Ne on sitten kehystetty kalliilla hinnalla ja lopulta päätyvät sukulaisten nurkkiin. Erityisen vaikutuksen tekivät nämä kaksi taulua: "Munasolu jakautuu" ja "siittiöt liikkeellä". Taisivat olla euron kappale. Kaikenlaista.

Pitkin kevättä irroittelin kehyksiä ja pellavakanaita kiilakehyksistä. Käänsin kankaat toisin päin ja pohjustin gessolla.  Taulupohjat jäivät odottelemaan suurta innoitusta. Olin aikaisemmin ostanut Tiimarin loppuunmyynnistä Mikki ja Minni taulupohjan, jossa oli siis kuvan ääriviivat ja mukana (jo nyt kuivuneet akryylivärit: onhan Tiimarin konkurssista jo vuosikausia). Ajattelin, että tuolla "värityskuvalla" pääsisi hyvin maalaamisen makuun ja siitä se lähti. Akryyliväreillä tuli ensimmäinen sarjakuvatuotos ulos.

Ajatuksena "värityskuvat" viehättivät: työpäivän jälkeen sopivan yksinkertaista tekemistä. Siispä otin pari Muumilaakson tarinat kirjaa ja kopioin sieltä voipaperille muutaman kuvan. Kuvat skannasin tietokoneelle ja tulostin maalauspohjalle sopivassa koossa. Sitten läpi paperin hiilellä paperin toiselle puolelle ääriviivat ja oikealta puolelta ääriviivoja pitkin jäljensin maalauskankaille värityskuvat. Tuli mieleen, että videotykki olisi ollut kova sana tässä. Taannoin tuli YLEltä saksalainen elokuva "Teos vailla tekijää" ja siinä taiteilija kopioi valokuvia tauluiksi käyttäen vanhanaikaista kuvaprojektoria. Sitä voisi kokeilla joskus?

Ensimmäisellä kierroksella vedellä ohennettua akryyliväriä ja sen jälkeen muutama kerros maalausnestettä käyttäen. Oli useampi taulu työn alla samaan aikaan.

"Munasolut jakaantuvat" ja "siittiöt liikkeellä" saivat oikeutetusti Muumitaulut toiselle puolelle vaikka ei ihan muumimukimenetelmä?

Muumit veneessä taulun taivasta korjailin muutaman kerran kun ei ihan napannut. Vein taulun viime viikonloppuna lapsuudenystävälleni Leenalle.

Muumit retkellä taulu lähti sisareni Ullan matkaan.

Ja sitten piti jatkaa muutamalla Disney-taululla. Aku Ankan kansissa on tosi herkullisia, vitsikkäitä aiheita. Hessu pilkillä aiheen valitsin ihan lumen takia; en ole koskaan ennen maalannut talvimaisemaa.

Kesähelteellä maalasin pihalla kolmen Mikin taulut (50*50 cm). Näissäkin oli Tiimarin konkurssipesän taulupohjia. Niissä oli joku keinokuituinen, muovinen kangas, jonka korvasin pellavakankaalla. Laitoin pellavakankaan pohjaan Erikeeperiä ja muutaman kerroksen gessoa. Olisi pitänyt vahtia, ettei Erikeeper tartu kehyksiin kuivuessaan. Vähän jäi kangas kuprulle.

Kirpputoreilla katselen nykyään tauluja sillä silmällä; riittävän komeat kehykset ja halpa hinta. Lisäksi jos taulussa on oikeat kiilakehykset, se on erityisbonus. On sillon säätövaraa, kun laittaa kankaan uudelleen kiinni.

 

Olen pitkään katsellut ruotsalaisia räsymattomalleja Pinterestistä. Niissä on ollut vähän ruusukkaan kaltaisia, laajennettuja kuvioita. Katselin Käsityökeskuksessa Tina Ignell ja Bengt Arne Ignellin kirjaa "Kudo itse kauniit matot" ja sieltä löytyi lupaava sidos. Ilmeisesti kyseessä on "taalainsidos"; kirjassa malli oli otsikon irtotoimikas ja kuvikas otsikon alla. Kun pääsin mökille viime viikolla, niisin loimet tuon ohjeen mukaan. Perusohje on ruusukkaan kaltainen, mutta jatkoin keskikuviota 6 kierroksen verran ja sitten seuraavan kuvion limittäin.

Kuteena oli tummanvihreää ontelokudetta, jonka olen kerran pessyt ja revittyä lakanaa. Lakana oli ohueksi kulunutta pussilakanaa. Ontelokudetta oli reilu kilo ja päätin kutoa mattoa sen verran kuin siitä riittäisi. Kaide oli 24 ja loimia 164 joten maton leveys n 68 cm.

Oli pakko ottaa ensimmäinen matto pois puista, koska yksi loimi oli mennyt väärin. Kuvassa juuri sängynpeiton alla.  En sitä kutoessa huomannut ja sitten kun huomasin, en enää viitsinyt korjata (oli sen verran huomaamaton juttu). Korjasin niisinnän ja aloitin toisen maton vaaleammalla vihreällä kuteella.

Toinen matto menee varmaan mökille tämän tilalle:

Pääsiäisenpyhinä lomaviikolla otin työn alle pari ruskeansävyistä mattoa. Olin saanut erinäköisiä nyssyköitä kuteita ja yhdessä pussissa oli roosansävyisiä kuteita pillien ympärille kerittynä. En tajua miksi kuteet oli tuolla tapalla kerittynä?

Kokeilin erilaisella poljennalla sinapinruskealla kuteella ruusukasta / pallokuviota. Ruusukassidonta vaan ei ollutkaan symmetristä vaan se johti erikokoisiin pallukoihin. Purin siis ensimmäisen kokeilun. Mietin pääni puhki, mikä väri kävisi yhteen tuon sinapinruskean värin kanssa. Ehkä valkoinen olisi sopinut, mutta sitä ei ollut tähän hätään. Päädyin siis puharuskeisiin kuteisiin.

Kokeilin Excelissä uutta kuviota ja tällä sitten mentiin:

Tukille kiertyi sinapinruskeaa mattoa:

Tein vielä toisen ruskeansävyisen maton ruusukaspoljennalla:

Ehkä tuokin löytää vielä paikkansa.

Ja kolmannen maton hapsut solmittuna.

Olen leikannut ja kerinyt sinisävyisiä kuteita kiikkalaiseen tyyliin. En kuitenkaan järjestellyt kuteita sävyittäin vaan ennemminkin tasaisen sekaisesti. Olin aikaisemmin kutonut yhden punaisen kiikkalaisen maton toimikassidokseen ja ajattelin kokeilla samaa sinisillä. Aikaisempi sidos oli 4-vartista toimikasta ja tämä oli 6-vartista. Ei ihan toiminut tämä tyyli; tuli turhan sekavaa ja purin kokeilun.

Aloitin siis alusta ja kudoin palttinalla koko maton. Yhdestä kerästä tuli n 15 cm ja keriä oli 14. Nopeasti mattoa kertyi 2,5 m. Palttinaraitoihin upposi paremmin sekalaisen kirjavat kuteet. Sinisenkirjavaa kudetta oli jos jonkinmoista; farkkuakin laitoin muutaman raidan.

Matot pois puista ja kerälle.

Vähän ihmetystä siitä, mitä tuli kudottua. Tipumaton toiseen reunaan tuli näkyviin mustan kuteen odottamaan jääminen. Sitä vähän pelkäsinkin, mutta en sitä yrittänyt kutoessa piilottaakaan. Siniraitainen matto näytti ihmeen siniseltä. Kutoessa vähän pelkäsin sen jäävän hailakaksi, kun oli niin murretun kirjavia kuteita välissä. Muutama puhtaan sininen raita raikasti maton.

Keltaselle matolle pitää hakea paikkaa vielä. Nyt sängyn päällä eteläeurooppalaiseen tyyliin.

Sinistä mattoa mallasin keittiöön, mutta ei minulla ole ollut keittiössä mattoa vuosikausiin. Taitaa mennä kerälle odottamaan sopivaa kotia.