Isäni matka tuli täyteen 19.3.2017 vanhusten palvelukeskuksessa, jossa hän vietti elämänsä viisi viimeistä vuotta. Kun äidistä aika jätti, kävimme siskojen kanssa viimeiset vuodet lähes päivittäin isää katsomassa. Siinä viimeisiä aikoja käydessäni ajattelin, että kudon isän vanhoista vaatteista maton ja vien sen hoitajille kiitokseksi hyvästä hoidosta. Enpä taida osata ajatella tätä maailmaa muuta kuin räsymattojen kautta..

Leikkasin siis isän palvelukeskuksessa pitämät sini-harmaa säviset. t-paidat ja muut vaatteet kuteiksi ja aloin sommitella mattoa ottaen mukaan vähän äidin, omia ja sisarusteni vaatteita.

Sommittelin kaksi mattoa symmetrisesti sängyn päällä ja kerin valmiille rullille.  Toisen matoista ajattelin antaa isän omahoitajalle.

Mattoa kutoesa vierähti kyynel jos toinenkin. Muistoja raita kerrallaan. Laskin että raitoja tuli reilut 240, mikä tekee 3 raitaa jotaiselle 81 isän vuodelle. Iloa ja surua, vuodenaikoja, juhlapäiviä.

Kaksi lyhyehköä mattoa kiertyi tukille muistojen kautta.

Kun menimme siskon kanssa papin puheille suunnittelemaan isän siunaustilaisuutta, sisko kertoi osastonhoitajan juuri soittaneen ja kertoneen, että isän omahoitaja oli kuollut pari viikkoa isän jälkeen. 

Veimme toisen matoista palvelukeskukseen isän muistotilaisuuden jälkeen.Toinen matto jäi minulle: se on muistona isästä ja isän hoitajasta.