Olin syksyllä Taitouusimaan huopakorikurssilla Hyrylän käsityökeskuksessa. Korin viimeistely jäi vähän vaiheeseen, kun jouduin lähtemään kurssilta kesken autokuskiksi frisbeegolf-kisailijalle. Kori oli siis edelleen ilman kahvoja ja koristeluja. En kuitenkaan aloittanut sillä, että olisin tehnyt korin ensin valmiiksi, vaan aloin tehdä uutta. Olen kierrellyt vähän kirpputoreja katsomassa löytyisikö jotain villavaatteita tai kankaita huovutettavaksi korintekoa varten. Löysinkin villapuseroiden lisäksi punaisen villapeiton ja laitoin kaikki villaiset 60 asteen pesuohjelmaan. Villapaidat kyllä huovuttuivat aika hyvin, mutta peitto ei oikeastaan muuta kuin paksuuntui muutamasta kohdasta. Leikkasin siitä kuitenkin noin 3 cm levyisiä reilun metrin pituisia pätkiä 5 kpl. Kurssilta oli jäänyt yli jonkin verran harmaata huopanauhaa ja sain leikattua 8 metrin pätkää. Näistä aloin punoa korin pohjaa.

Kurssilla opetettiin teippaamaan pohjaa punomisen helpoittamiseksi, mutta itse tein tätä sylissä tv:tä katsellen. Nuppineuloilla yritin tiivistää nauhat riittävän lähette toisiaan. Heti alussa huomasi, että punainen nauha on aika lötköä harmaaseen verrattuna, mutta päätin kuintekin jatkaa korin tekemistä. Saisihan sen aina purettua, jos menisi mäkeen. Kun pohja oli valmis, leikkasin vanhasta kaulahuivista viininpunaiset korin korkeutta kasvattavat nauhat. Kaulahuivi oli jotain jakinkarvakangasta, josta olin aikanaan tehnyt kaulahuivin. En kuitenkaan koskaan voinut käyttää sitä, kun se kutitti niin paljon. Siitä tuli kuitenkin hyvin jämäkkää nauhaa. Kieputin enismmäisen kierroksen malliksi mittakappaletta varten ja sen jälkeen leikkasin 8 samanpituista pätkää. Siihen menikin koko kaulahuivi. Siksakkasin aina yhden pätkän yhteen ympyräksi. Sen jälkeen lähdin pujottamaan pätkiä kerros kerrokselta antamaan korille korkeutta.

Korin korkeuden kasvaessa huomasin, että punainen viltti lahti purkautumaan. Sekin vielä. Ei siis ollenkaan hyvä valinta tähän työhön muuta kuin värinsä puolesta.

Korin ylimpään kolmikerrosta vahvaan kierrokseen riitti onneksi tukevampia nauhoja. Vähän oli sisimmäinen nauha liian pitkä, mutta se täytyy vielä pätkäistä lyhyemmäksi. Sen jälkeen piti pujotella yli jääneet pätkät sisälle koriin. Sillä konstilla koriin tuli tukevuutta.

Sitten olisi ollut kahvojen vuoro. Tajusin, että eihän minulla ole enää ollenkaan harmaata nauhaa siihen alkuperäiseen koriinikaan. Päädyin purkamaan tästä uudesta korista kaksi keskimmäistä pystysuoraa nauhaa ja korvasin ne lötköillä punasilla nauhoilla. Sitten aloin pohtia mistä saisin edelleen tukevuutta käsikahvoihin; huopa yksinään kun ei tulisi kestämään. Ensin ajattelin ottaa jostain kaupan parin euron ostoskassista käsisijat uusiokäyttöön. Mutta joistain mieleeni tuli verhojen rypytysnauha. Joskus Turkinmatkalla sitä tuli ostettua sata metriä varastoon. Sieltä varastosta sitä löytyi ihan yllinkyllin. Tämä versio oli puuvillaista. Päädyin siksakkaamaan yhteen harmaan ja punaisen nauhan ja väliin tuota rypytysnauhaa. Tuli ihan jämäkkä nauha. Toiseen koriin laitoin punaista molemmin puolin rypytysnauhaa.

Käsikahvat puhoittelin ulkopuolelle ja vielä on koreissa vähän siistimistä. Taidan kyllä purkaa yksitellen kaikki punaiset lötköt nauhat pois ja korvata ne tuolla rypytysnauhalla vahvistetulla nauhalla. Tulee siten jämäkämpi kori ja siksakkaaminen estää kankaan purkaantumisen. Harmaaseen koriin punoin vielä muutaman kerroksen punaisesta neuleesta leikattua nauhaa. Se ei ainakaan purkaantunut toisin kuin villapeitto.

Koreissa on vielä vähän pääteltävää ja siistittävää,  mutta saas nähdä missä vaiheessa löytyy suuri inspiraatio tehdä nämä loppuun.