ääsiäisen pyhät menivät orvokkimattoa paukutellessa. Matosta tuli paksua; kaksinkertaista ja tummemmat kuteet alkoivat loppua kesken.

 

Mietin jo lempipuseroni leikkaamista kuteiksi, mutta onneksi Tuulan kätköistä löytyi ensiapua niin, että sain jatkettua mattoa 10 cm:llä. Tältäkö se tuntuu, kun "katoaa tapettiin"?

Tein excelissä poljentaohjeen, kun ensimmäinen lyijykynällä kirjattu ohjeversio aiheutti sekoilua ja purkamista. Lopulta alkoi löytyä rytmi eikä joka välissä ollut pakko katsoa mitä polkee seuraavaksi.

Ja sitten matto pois puista ja hapsuja solmimaan. Väärältä puolelta orvokkimatto olikin oudompaa kuviota.

Jossain vaiheessa kutomista huomasin, että orvokkimatolle tuli joka toiseksi kuvioksi vaaleampi lila ja jokatoiseen sitten jotain muuta. Muutamassa kuteessa oli mustaa mukana ja niissä kuvio ei ole niin selkeä. Jouduin kuteen loppuessa tekemään muutaman kuviorivin flanellilakanasta, ja ehkä se painui vähän syvemmälle kuvioon kuin trikooraidat.