Tänään oli kova urakka saada kiikkalainen räsymatto valmiiksi. Olin kutomassa 8 tuntia niin, että välillä kävin kotona syömässä ja sitten taas jatkamaan. Kutomista vaudittamassa oli Jo Nesbön äänikirja Snömannen eli yritin ymmärtää ruotsia siinä samalla, kun kudoin. Aivoille toimintaa ja ristikkäisliikettä. Pysyisiköhän dementia loitolla?

Mukavinta kutomisessa on, kun pääsee katkaisemaan loimet ja kerimään maton rullalle.

Tai ehkä vielä mukavampaa on avata mattokerä auki ja ihmetellä, että tämmöisetkö niistä nyt tuli:

Kun kutoo räsyistä, kuteista riitää sen pituisia raitoja kuin riittää. Tästä ruusukasmatosta olisin ottanut mielelläni muutaman kuvion koko maton aiheeksi, mutta kun ei kuteita ollut enempää niin tällainen matosta tuli. En tajunnut mitata mattoja, sen verran otti urakka voimille.

Kiikkalaiseen mattoon tuli kymmenen kuviokertaa. THuomaa valmiista matosta erityisesti mustista raidoista missä kohdassa on tullut kolme kerrosta kahden sijaan. Kiikkalaisessa on aika lailla siistimistä, kun eri kuteiden päät menevät lomittain ja loppuhäntä yleensä pulpahtaa esiin jommalle kummalle puolelle mattoa.

Ruusukaskuvio on maton eri puolilla vähän erilainen. Meinasi käydä kalpaten, kun ruusukaskuviossa oleva vaalea sininen meinasi loppua kesken. Kävin kotona läpi kaikki kudesäkit ja löytyi sieltä pieni kerä samaan värjäyserää (tosin lakanaa, kun 8 raidasta oli trikooseta). Ruusukaskuvion kudoin polkimilla 1, 3, 3, 1 ja väliin aina palttinakerros. Kuvio näyttää erilaiselta eri puolella mattoa.