Ostin joskun Mouhijärveltä tai Häijäästä ohikulkumatkalla huoparullasta leikatun vihreän avaimenperän. Sitten jonain talvi-iltana onnistuin hukkaamaan avaimen perineen Keravan jäähallin parkkipaikalla. Ei löytynyt mistään!. Konttasin autojen alla ja keväällä kiersin lumikasoja, mutta luovutettava oli. Avainta eikä sen perää ei löytynyt. Kohtaloa uhmaten päätin kuitenkin yrittää uudelleen huoparullaista tehdyllä avaimenperällä. Yritin googlailla ohjeita ja jotain löytikin: bamburullassa käärittyjä huoparullia. Mutta ensimmäinen kokeiluni meni vähän metsään ja ihan näin siis ei ihan kannata tehdä:

Käärin vihreää ja punaista huopaa rullalle ja yritin kaulita sitä bambumaton virkaa toimittavan kiinalaisen kalenterin välissä. Se ei siis ollut ihan bamburulla vaan sellainen Teneriffalta kiinalaisesta ravintolasta saatu bambumatolta näyttävä lahjus. Paljastui, että se oli oikeasti tehty paperista ja muovisuiroista. Rulla siis alkoi hajota palasiksi käsissä. Olin jo luovuttamassa, mutta sitten vaihdoin kuplamuoviin ja rullailin edelleen. Jonkun tekijän ohjeissa luki, että hän rullaili 45 min. Hei haloo, en minä niin kauan millään jaksanut. 10 min jälkeen oli jo ihan hiki. Siispä leikkasin huoparullan 5 cm palasiksi ja laitoin ne sukkahousuihin solmuilla eroteltuna 60 lakanapesuun. Sen jälkeen huopapallerot olivat kivikovia, mutta raidoituksesta ei ollut tietoakaan. Säilytettyäni palleroita parki kuukautta muovipussissa roskiksen lähettyvillä, kaivoin ne esiin ja leikkasin kahdia. Olin ostanut kädentaitomyyjäisistä kiinalaisesta kojusta mustaa muovitettua narua ja yhdistelin halkileikkaamat huopapallojen osat toisiinsa naruilla ja helmillä. No ehkä nämä nyt välttävät ja voin lahjoittaa näitä eteenpäin.

per%C3%A41.jpg

Toiseen kokeiluun meni sitten muutama kuukausi aikaa. Yritin etsiä kirpputoreilta bambuliinoja. Jollain kirpputorilla olikin jotain tabletteja, mutta niillä oli hintaa niin paljon, että olisi tullut kovin kalliita avaimenperiä. Sitten muistin, että käsityökeskuksessa kutomani viimeinen keppiliina meni aikalailla piloille, kun yritin kutoa loimet loppuun liian ahneesti. Liina ei pysynyt siististi kasassa. Mutta keksin, että sitähän voi käyttää huovutuksessa apuna. Huovutuksen tarkoituksenahan on saada sen verran paljon mekaanista rasitusta huopahaituville, että ne tiivistyvät ja huovuttuvat. Siispä kaivoi esiin keppiliinan ja käärin erivärisiä huopahaituvia rullalle:

per%C3%A44.jpg

Keppiliina oli ikävä kyllä vähän kapea tekemääni huoparullaan nähden, mutta siirtelin huoparullaa puolelta toiselle rullaamisen edetessä. Pitää ensi keväänä kerätä pidempiä oksia ja kutoa leveämmissä puissa oksamattoa. Tällä kertaa jaksoin rullata parikymmentä minuuttia ja yritin ottaa sen treenistä, mutta kovin tylsää puuhaa se oli. Keppiliinakin kärsi vähän, kun reunaloimet alkoivat löystyä.

per%C3%A45.jpg

Siksi päätin ottaa toisen tekniikan käyttöön. Laitoin huoparullan laajaan uunivuokaan ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä. Sen jälkeen huuhtelin pötkylän kylmässä vedessä. Tätä toisin muutaman kerran ja avot rulla alkoi kovettua. Puristelin ylimääräiset vedet pois ja jätin rullan kuivumaan pariksi päiväksi.

per%C3%A46.jpg

Vielä senkin jälkeen rulla oli vähän hapero ja päätin tehdä vielä sukkahousu/pesukone kierroksen. Eli pötkylä pyykkikoneeseen 60 asteen pyyhepyykkiin sillä seurauksella, että pyyhkeet haisivat ihan lampaalta. Mutta pötkylä on nyt kova! Sen jälkeen otin terävät sakset ja leikkasin päästä palan pois.

per%C3%A47.jpg

Nam, näytti ihan hyvältä. Pötkylä oli kyllä vähän epämuodostunut pyykkikoneessa eikä ollut ihan niin tasainen kuin mitä olisin toivonut. Kuitenkin leikkelin pötkylästä parin sentin vahvuisia paloja ja annoin kuivua vielä pari päivää.

per%C3%A48.jpg

Sitten kaivoin taas esiin kiinalaista muovinarua ja vedin kaksinkertaisena langan läpi huovasta. Toiseen päähän sidoin pinkin napin ja toiseen päähän laitoin avaimenrenkaan. Nyt on ollut pari viikkoa testikäytössä yksi avaimenperä ja solmut ovat pitäneet vielä toistaiseksi.

per%C3%A49.jpg