Lopetan siis kirjoittelun tänne. Mattoja kudon edelleen ja niitä pudottelen Pinterestiin.

Kävin joku vuosi sitten paikallisen hyväntekeväisyyskirpputorin loppuunmyynnissä. Sieltä löysin harrastelijoiden tekemiä kehystettyjä öljyvärimaalauksia siis sellaisia, joita me itse kukin olemme kansalaisopiston harrastajapiirissä käyneet maalaamassa. Ne on sitten kehystetty kalliilla hinnalla ja lopulta päätyvät sukulaisten nurkkiin. Erityisen vaikutuksen tekivät nämä kaksi taulua: "Munasolu jakautuu" ja "siittiöt liikkeellä". Taisivat olla euron kappale. Kaikenlaista.

Pitkin kevättä irroittelin kehyksiä ja pellavakanaita kiilakehyksistä. Käänsin kankaat toisin päin ja pohjustin gessolla.  Taulupohjat jäivät odottelemaan suurta innoitusta. Olin aikaisemmin ostanut Tiimarin loppuunmyynnistä Mikki ja Minni taulupohjan, jossa oli siis kuvan ääriviivat ja mukana (jo nyt kuivuneet akryylivärit: onhan Tiimarin konkurssista jo vuosikausia). Ajattelin, että tuolla "värityskuvalla" pääsisi hyvin maalaamisen makuun ja siitä se lähti. Akryyliväreillä tuli ensimmäinen sarjakuvatuotos ulos.

Ajatuksena "värityskuvat" viehättivät: työpäivän jälkeen sopivan yksinkertaista tekemistä. Siispä otin pari Muumilaakson tarinat kirjaa ja kopioin sieltä voipaperille muutaman kuvan. Kuvat skannasin tietokoneelle ja tulostin maalauspohjalle sopivassa koossa. Sitten läpi paperin hiilellä paperin toiselle puolelle ääriviivat ja oikealta puolelta ääriviivoja pitkin jäljensin maalauskankaille värityskuvat. Tuli mieleen, että videotykki olisi ollut kova sana tässä. Taannoin tuli YLEltä saksalainen elokuva "Teos vailla tekijää" ja siinä taiteilija kopioi valokuvia tauluiksi käyttäen vanhanaikaista kuvaprojektoria. Sitä voisi kokeilla joskus?

Ensimmäisellä kierroksella vedellä ohennettua akryyliväriä ja sen jälkeen muutama kerros maalausnestettä käyttäen. Oli useampi taulu työn alla samaan aikaan.

"Munasolut jakaantuvat" ja "siittiöt liikkeellä" saivat oikeutetusti Muumitaulut toiselle puolelle vaikka ei ihan muumimukimenetelmä?

Muumit veneessä taulun taivasta korjailin muutaman kerran kun ei ihan napannut. Vein taulun viime viikonloppuna lapsuudenystävälleni Leenalle.

Muumit retkellä taulu lähti sisareni Ullan matkaan.

Ja sitten piti jatkaa muutamalla Disney-taululla. Aku Ankan kansissa on tosi herkullisia, vitsikkäitä aiheita. Hessu pilkillä aiheen valitsin ihan lumen takia; en ole koskaan ennen maalannut talvimaisemaa.

Kesähelteellä maalasin pihalla kolmen Mikin taulut (50*50 cm). Näissäkin oli Tiimarin konkurssipesän taulupohjia. Niissä oli joku keinokuituinen, muovinen kangas, jonka korvasin pellavakankaalla. Laitoin pellavakankaan pohjaan Erikeeperiä ja muutaman kerroksen gessoa. Olisi pitänyt vahtia, ettei Erikeeper tartu kehyksiin kuivuessaan. Vähän jäi kangas kuprulle.

Kirpputoreilla katselen nykyään tauluja sillä silmällä; riittävän komeat kehykset ja halpa hinta. Lisäksi jos taulussa on oikeat kiilakehykset, se on erityisbonus. On sillon säätövaraa, kun laittaa kankaan uudelleen kiinni.

Kuteena oli tummanvihreää ontelokudetta, jonka olen kerran pessyt ja revittyä lakanaa. Lakana oli ohueksi kulunutta pussilakanaa. Ontelokudetta oli reilu kilo ja päätin kutoa mattoa sen verran kuin siitä riittäisi. Kaide oli 24 ja loimia 164 joten maton leveys n 68 cm.

Oli pakko ottaa ensimmäinen matto pois puista, koska yksi loimi oli mennyt väärin. Kuvassa juuri sängynpeiton alla.  En sitä kutoessa huomannut ja sitten kun huomasin, en enää viitsinyt korjata (oli sen verran huomaamaton juttu). Korjasin niisinnän ja aloitin toisen maton vaaleammalla vihreällä kuteella.

Toinen matto menee varmaan mökille tämän tilalle:

Kokeilin erilaisella poljennalla sinapinruskealla kuteella ruusukasta / pallokuviota. Ruusukassidonta vaan ei ollutkaan symmetristä vaan se johti erikokoisiin pallukoihin. Purin siis ensimmäisen kokeilun. Mietin pääni puhki, mikä väri kävisi yhteen tuon sinapinruskean värin kanssa. Ehkä valkoinen olisi sopinut, mutta sitä ei ollut tähän hätään. Päädyin siis puharuskeisiin kuteisiin.

Kokeilin Excelissä uutta kuviota ja tällä sitten mentiin:

Tukille kiertyi sinapinruskeaa mattoa:

Tein vielä toisen ruskeansävyisen maton ruusukaspoljennalla:

Ehkä tuokin löytää vielä paikkansa.

Ja kolmannen maton hapsut solmittuna.

Aloitin siis alusta ja kudoin palttinalla koko maton. Yhdestä kerästä tuli n 15 cm ja keriä oli 14. Nopeasti mattoa kertyi 2,5 m. Palttinaraitoihin upposi paremmin sekalaisen kirjavat kuteet. Sinisenkirjavaa kudetta oli jos jonkinmoista; farkkuakin laitoin muutaman raidan.

Matot pois puista ja kerälle.

Vähän ihmetystä siitä, mitä tuli kudottua. Tipumaton toiseen reunaan tuli näkyviin mustan kuteen odottamaan jääminen. Sitä vähän pelkäsinkin, mutta en sitä yrittänyt kutoessa piilottaakaan. Siniraitainen matto näytti ihmeen siniseltä. Kutoessa vähän pelkäsin sen jäävän hailakaksi, kun oli niin murretun kirjavia kuteita välissä. Muutama puhtaan sininen raita raikasti maton.

Keltaselle matolle pitää hakea paikkaa vielä. Nyt sängyn päällä eteläeurooppalaiseen tyyliin.

Sinistä mattoa mallasin keittiöön, mutta ei minulla ole ollut keittiössä mattoa vuosikausiin. Taitaa mennä kerälle odottamaan sopivaa kotia.

Väreiksi valitsin asfaltin harmaan ja keltaisen. Pääsiäistipuja alkoi syntyä nopeasti. Kudoin esimmäiset tiput paksusta trikookuteesta. Lakanakude ei sitten näyttänytkään hyvältä ja purin parit kuviot.

Päädyin käyttämään kaksinkertaista kudetta; ainakin silloin kun kude oli ohutta. Ehkä vähän turhan paksua tuli kahdella kuteella, mutta ehkä se tässä matossa on ok.

Harmaata kudettakin oli monenmoista erilaista kangasta; farkkua, trikoota, lakanaa, t-paitaa (joka joskus oli ollut mustaa).

Ensimmäisen päivän kudonta noin 70 cm. Nopeastihan tuota tuli kudottua. Raidoitus menee vaaleankeltaisesta sinapinkeltaiseen.

Varasin siis kapeat kangaspuut käsityökeskuksesta ja pätkin valmiiksi jämälankoja hapsuiksi pahvimaskin päällä. Mukana oli monenmoista villa ja sekoitelankoja erilaisilla kierteillä (ja melkein ilman kierteitäkin). Osa langoista oli jopa purettuja.

Puissa oli kaide 40 ja loimen leveys oli parikymmentä senttiä. Päädyin tekemään yksinkertaisen kuvion; kolme ruutua rinnakkain ja päällekkäin. Solmin ryijysolmun kahden loimen väliin, kahdelle loimelle. Ehkä olisi ollut parempi tehdä toisin: 2*2 loimen ympärille. No opiksi tämä kokeilu oli tarkoitettukin. Hapsuihin laitoin 4-7 lankaa vähän langan paksuuden mukaan. Alkuun kudoin jämälangalla n 10 cm kaistaleen. Hapsukerrosten väliin kudoin pari senttiä.

Kolme ensimmäistä ruutukuviokierrosta tein solmimalla hapsut ryijysolmulla. Mutta seuraaviin ruutuihin kokeilin kerältä pujottelua. Kokeilin pinterestistä löytämääni katkeamatonta ryijysolmua (joka purkautui langasta vetämällä). Se ei ehkä ollut paras vaihtoehto sekään, mutta tuli sekin kokeiltua. Lisäsin lankasekotelmaan myös pellavaa, jolloin hapsut pysyivät kovasti pystyssä.

Silmukoina kudotut hapsut piti leikata auki. Lankaa tuli todella runsaasti per rivi.

Ryijyn takaa näkee eri solmujen eron. Näki myös millaisia jämälankoja käytin taustan kutomiseen. Etupuolelta taustan väri ei juuri eroitu.

Hapsuja viimeistelin leikkaamalla silmukat auki ja tasaamalla hapsuja. Tosin ne ruudut, joihin oli laitettu purettua lankaa muistuttivat enemmän villakoiraa kuin ryijyn tasaisia rivejä.

Viimeiset 2 ruudukkoa sisälsivät aivan liikaa villalankaa, mikä johti siihen, että ryijy kiersi kerälle yläosasta. Mutta tuollainen siitä tuli.  Oppia ryijyn kutomiseen tuli sitäkin enemmän. Kunhan saan kangaspuissa loimen loppumetreille, alan kutoa ryijyä.

Kokeilin vähän erilaisia variaatioita ruusukasniisinnästä ja yritin saada aika isoja ruutukuvioita.

Kun sitten vihdoin pääsin mökille kutomaan, otin työmaaksi isännän toiveesta viistoon kudottavan maton makuusoppiin. Käytin siinä yllä olevaa mallia; toiselta puolelta matto on käänteisellä kuviolla.

Täydenkuun aikaan yöllä oli ulkona suunnilleen samat värit kuin matossa. 

Viiston maton sai jättämällä aina 4 loita kutomatta palttina- ja ruusukaskuviokuteella. Kudoin varmuuden vuoksi tyhjenevälle alueelle toisella kuteella kaistaletta, että maton raidat pysyisivät suorassa.

Viimeistelyvaiheessa matosta piti sitten purkaa tuo apukude. Ehkä joskus voisi kokeilla vinoruudukkaiden kutomista samalla idealla; tosin kuteet pitäisi yhtymäkohdassa kiepauttaa ympäri. Solmin mattoon hevosenhäntähapsut. Itämainen punonta olisi voinut olla parempi tuohon viistoon osaan, mutta ei ollut ohjetta juuri saatavilla. Ja muistan, että edellisellä kerralla loppujen langanpätkien pujottelun kanssa tuli vähän ongelmia. Päädyin silloin solmimaan pätkät ja leikkasin loput loimet pois. Ne jäivät maton väärälle puolelle ja tätä vinoa mattoa ei käännetä ainakaan tarkoituksella.

Oli kuskannut mökille vähemmän inspiorivia kuteita (Beigeä yäk). Päädyin kuitenkin kutomaan näistä käärmematon, josko se jonnekin kelpaisi.

En kyllä tiedä onko tämä virallisesti käärmematto vai jotain muuta. Kudoin kolmella sukkulalla ja poljin 1,2,3,4. Ei vaan millään pystynyt tekemään koko matosta beigeä; pakko oli laittaa vähän väriä. Tuohon kolmella sukkulalla samansävyisistä kuteista kutomiseen saa helposti uppoamaan vähän eri sävyjä. Ja jos käyttää muuta sidontaa kuin palttinaa, kude uppoaa lähes tunnistamattomiksi kuvioiksi (ei riveiksi).

Matto jäi puihin, kun piti lähteä etelään etätöihin. Exceli tuli taas ihan muuhun käyttöön. Seuraavaksi suunnittelen kutovani "orvokkimaton", mutta pitänee käyttää vähemmän houkuttelevia värejä, kun niistä on päästävä eroon. 

Toiseen mattoon kokeilin punaista trikoota ja valkoista paksumpaa lakanaa. Ei vaan toiminut; jotenkin kuteet olivat keskenään väärän paksuisia ja kuvio ei erottunut. Ajatelin sitten, että miksipä en kokeilisi videokudemattoa. Videokudetta ei oikein suositella käytettäväksi missään muodossa, mutta eipä tuosta lattialla aikuisten ihmisten käytössä pitäisi suurempaa terveyshaittaa olla. En huomannut kutoessa mitään iho-oireita tms. Laitoin videonauhaa kaksinkertaisena.

Kutoessa muutamissa paikoissa videonauha pursusi yli, mutta en siihen tarpeeksi kiinnittänyt huomiota.

Kun otin matot pois puista, tajusin, että videonauhasta oli jäänyt keskelle mattoa tummempi alue; olin jättänyt videonauha turhaan silmukalle ja sehän ei joustanut samalla tavalla kuin esim trikookude.

Vähän häiritsi tuo maton keskikohta, mutta ehkä tuo Videotapes matto löytää paikkansa jostain. Tein tuohon mattoon kuvion katkasemiseksi parei riviä videonauhalla ja aavistuksen se erottuukin matosta.

Sinivalkoisesta matosta tykkäsin enemmän.

Kevätmattoon tuli omenapuun värit.

Pääasiassa käytin lakanakudetta; osa oli värjättyä, mutta osa oli peruspussilakanaa, joissa on usein kovin hempeitä värejä.

Vihreän ja pinkin siirtymään käytin kahta ohkaista kudetta. Jos jotain kudetta oli liian vähän, kudoin joka toisen rivin suunnilleen samanlaisella kuteella, niin sai enemmän vihreän sävyjä.

Matto valmiina. Jäin miettimään, että olisi voinut yhtä hyvin tehdä maton satunnaisessa järjestyksessä olevista raidoista. Nyt tuli tälläinen sävyttäin siirtyvä:

Toisen maton eli talvimaton kudoin mökillä Lapissa heinäkuun helteissä. Ei lumen ja jään sininen viilentänyt olotilaa yhtään.

Sain kudottua kaksi mattoa vajaassa viikossa. Loimet ovat olleet tukilla noin 25 vuotta joten pientä venymistä on havaittavissa vaikka olen ennen kutomista kiertänyt lointa edestakas tukilla, jotta saisi sen tasaisemmaksi.

Otin matot kotiin ja solmin hapsuja ulkona varjossa.

Ja matto valmiina:

Ennen näyttelyyn viemistä tuuletin mattoja vähän auringonpaisteessa.