Sain toissakesänä anopilta kahdet valkolilat flanelliset pussilakanat. Laitoin ne vielä värikylpyyn, että sain ne varmasti riittävän violeteiksi. Revin lakanat kuteiksi, mutta se oli ehkä virhe. Flanelli oli sen verran harvaa kudosta, että piti repiä aika leveää kudetta. Leikkaamalla olisi tullut enemmän, mutta riittihän noista yhteen kirkonkaarimattoon ja jäi vielä ylikin. Yhdistin lilaan lohenpunaista ja oranssia 25 cm raitaa ja lisäksi valkoisia jämäkuteita. Yritin pitää yhden kolmesta liukuvasta kuteesta trikoisena, niin sain vähän tiiviimpää mattoa. Kirkonkaarta oli nopea kutoa, kun siinä ei tarvitse ajatella muuta kuin polkemiset 1,2,3,4 ja heittää vuorotellen kolmea eri sukkulaa. Mutta eikö heti mennyt heti pieleen, kun alkoi jutella muiden kutojien kanssa.

Oli hauska verrata, miten erilaista mattoa edelliselle kutojalle tuli, vaikka samalla sidonnalla mentiin.

Ei ole vielä kotia uudelle matolle, mutta Igor ainakin tykkäsi. Olen tehnyt Igorin joskus 35 vuotta sitten. Igor on käynyt joskus vappuna Ullanlinnanmäellä ja linnanmäellä ja joskus lastenkutsuilla. Muuten se on joutunut aikalailla olemaan nurkissa. Purentaongelmia on tullut vanhemmiten.