Kesäkudontakausi on nyt lähtenyt virallisesti käyntiin. Istuin eilen sisällä hikoilemassa useamman tunnin, kun ulkona oli asteita 26. Olen varannut 10 metriä mustaa 80 cm leveää pallolointa. Ihana oli paukutella kesän värejä ensimmäiseen turkoosi-vaalenavihreään mattoon.

Olen ehdottomasti turkoosi ihminen. Olen leikannut tähän mattoon rakkaita vanhoja paitojani vuosikymmenien takaa. Pakko oli luovuttaa, kun reikiä oli jo ilmaantunut tai joku kastiketahra, joka ei lähde pesussa. Ihmeen nopeasti muistui mieleen, miten reunat pitää tehdä eli oikealla reunalankojen ali ja vasemmalla yli. Ensimmäisillä keirroksilla vähän haparointia ja purkamista, mutta sitten lähti homma vauhtiin.

Olin vähän huolissani, kun minulla ei riittänyt trikookudetta toiselle puolelle. Ihan hyvältä näytti, vaikka molemmat kuteet olivatkin joustamatonta. Kunhan vain on riittävän ohutta kudetta. Jossain kohdassa oli vähän paksumpaa kudetta ja heti näytti se kohta leveämmältä matossa. Taitavat kuteet riittää 2 metriseen mattoon. Illalla Islannin ottelun aikana leikkaan vielä kaksi vanhaa turkoosia t-paitaani. Seuraava matto onkin sitten vaaleaa vihreää ja sinistä ja hmm: olisikohan keltaisen vuoro? Lisäksi on tulossa puna-mustaa, rosa-harmaata ja jotain muutakin.

Sain torstaina solmittua hapsut Annukan toiseen mattoon. Pitää vielä vähän lyhentää hapsuja. Tästä tuli pajon rauhallisempi kuin matoistani yleensä..

Eilen käydessäni isää katsomassa pisti silmääni Myllypuron vanhustenkeskuksen terassilla räsymatto, joka oli laitettu penkin suojaksi. Kovin oli samanlaisia sävyjä. Näyttäisi olevan käsin värjättyä kudetta. Mukavan elävää. Tuolta vanhuksenkeskuksesta sainkin kerran mukaani pari säkkiä valkoista kankaanreunaa, joita itsekin värjäilin.